Kohtuuni siirrettiin keskiviikkona kaksipäiväinen, nelisoluinen alkio. Olin järkyttävässä jännitystilassa, kun sain tiedot enkä muista sanottiinko alkiosta "hyvä" vai "ihan hyvä". Hyvät uutiset loppuivat siihen, kun sain tietää kahdeksasta munasolusta seitsemän olleen kypsiä, mutta vain tuo yksi hedelmöittyi ja lähti jakautumaan. Pakkaseen ei siis luonnollisestikaan saatu mitään ja seuraavaksi meille tehdäänkin sitten ICSI. Josko saataisi useampi hedelmöittymään. Täytyy ssnoa, että olin aika shokissa uutisesta, vaikka eihän sen pitäisi olla mikään yllätys. Samassa hetkessä se pieni toivonpilke silmäkulmassa katosi ja mielen vsltasi tunne, ettei tästä mitään tule.
Pedille oli kuitenkin noustava ja pelkäsin hirvittävästi, että siirto olisi yhtä tuskallista kuin aukiolotutkimus ja inseminaatio. Ilmeisesti täysi rakko kuitenkin oikaisi paikat hyvin ja lopulta siirto ei sattunut yhtään. Pelonsekainen itku pääsi siinä vaiheessa, kun instrumentteja haettiin, mutta kiltti hoitaja tuli pitämään minua kädestä (mies ei päässyt mukaan) ja sain itseni rauhoitettua.
Nyt olem elellyt normaalisti ja voinut ihan hyvin. Vatsa ja erityisesti munasarjat ovat hieman kipuilulla ilmoitelleet itsestään punktiosta saakka. Oikeastaan tuntuu aika samalta, kuin vähän ennen tiputtelun/kuukautisten alkua. Toivottavasti ne eivät kuitenkaan vielä ala. Nännit ovat Ovitrellen pitämisestä saakka olleet kipeät, vatsa on ollut hieman sekaisin ja meinasin tänään pyörtyä töissä, kun huippasi niin paljon. Lugestroneista johtuvaa, luulisin.
Hetkeäkään en usko, että tästä tärppäisi, ei tunnu henkisesti eikä fyysisesti siltä. Jos jotain positiivista, niin en ole piinaillut rbkä stressannut asiasta. Oikeastaan unohdan koko asian välillä! Mutta hyvä näin, ainakin aika kuluu ihan mukavasti. Ja päivien edetessä voi mieli toki muuttua...aika näyttää!
perjantai 19. elokuuta 2016
tiistai 16. elokuuta 2016
Punktio
Eilen siis koitti kauan odotetun ja pelätyn punktion aika. Viikonloppuna sumutin viimeiset Synarelat, pistin viimeiset Gonalit (miten se tekikin välillä niin kipeää, että joutui etsimään pitkään paikkaa mihin sai pistettyä??) ja lauantain juhlista hipsimme miehen kanssa kesken kaiken autolle (ns. ulkojuhlat), jossa pistin Ovitrellen pelkääjän paikalla auton lamppujen valossa!
Onnistuin asennoitumaan tulevaan yllättävän viileästi ja työnsinkin pelin ja paniikin tunteet sivuun onnistuneesti. Sain nukutuksi hyvin yön ennen punktiota ja aamukin meni perus rutiinien kera hermoilematta. Naikkarille päästyämme pääsimme samantien tilaan, jossa olivat sängyt vierivieressä, vain verhot antamassa hieman yksityisyyttä. Meitä oli yhteensä kuusi pariskuntaa ja oma vuoromme oli neljäntenä. Vaihdoin sairaalavaatteet päälleni, jonka jälkeen (ihana!) hoitaja tuli kertomaan ohjeet tulevaa varten ja sain kipulääkettä ja rauhoittavaa. Lisäksi sain tipan käteeni. Hetkeksi taisin siinä torkahtaa ja pian olikin jo aika lähteä kohti "punktio huonetta". Tässä vaiheessa aloin täristä hullunlailla, mutta hoitaja ja mies olivat hyviä rauhoittelijoita. Sain vielä suoneen kipulääkettä ja rauhoittavaa ennen aloitusta. Punktio sattui välillä aika paljon, mutta hengittelyllä ja tasaisesti lisätyllä kipulääkkeellä selvisin siitä hyvin! Saaliiksi saatiin 8 rakkulaa, joissa kaikissa oli solu. Ihan hyvin siis. Punktion jälkeen voin hyvin, vaikka vatsakipu olikin ajoittain aika kovaa ja vuotoa tuli myös jonkin verran. Tänään kipu on ollut enää samantyyppistä kuin ovulaation aikaan ja vuoto hyvin vähäistä.
Hurjaa ajatella, että tällä hetkellä mun ja miehen solut on siellä jossain maljalla ja toivottavasti löytävät toisensa...Nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, että puhelin ei tänään soi ja pääsisin huomenna hakemaan alkion matkaan... <3
Onnistuin asennoitumaan tulevaan yllättävän viileästi ja työnsinkin pelin ja paniikin tunteet sivuun onnistuneesti. Sain nukutuksi hyvin yön ennen punktiota ja aamukin meni perus rutiinien kera hermoilematta. Naikkarille päästyämme pääsimme samantien tilaan, jossa olivat sängyt vierivieressä, vain verhot antamassa hieman yksityisyyttä. Meitä oli yhteensä kuusi pariskuntaa ja oma vuoromme oli neljäntenä. Vaihdoin sairaalavaatteet päälleni, jonka jälkeen (ihana!) hoitaja tuli kertomaan ohjeet tulevaa varten ja sain kipulääkettä ja rauhoittavaa. Lisäksi sain tipan käteeni. Hetkeksi taisin siinä torkahtaa ja pian olikin jo aika lähteä kohti "punktio huonetta". Tässä vaiheessa aloin täristä hullunlailla, mutta hoitaja ja mies olivat hyviä rauhoittelijoita. Sain vielä suoneen kipulääkettä ja rauhoittavaa ennen aloitusta. Punktio sattui välillä aika paljon, mutta hengittelyllä ja tasaisesti lisätyllä kipulääkkeellä selvisin siitä hyvin! Saaliiksi saatiin 8 rakkulaa, joissa kaikissa oli solu. Ihan hyvin siis. Punktion jälkeen voin hyvin, vaikka vatsakipu olikin ajoittain aika kovaa ja vuotoa tuli myös jonkin verran. Tänään kipu on ollut enää samantyyppistä kuin ovulaation aikaan ja vuoto hyvin vähäistä.
Hurjaa ajatella, että tällä hetkellä mun ja miehen solut on siellä jossain maljalla ja toivottavasti löytävät toisensa...Nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, että puhelin ei tänään soi ja pääsisin huomenna hakemaan alkion matkaan... <3
perjantai 12. elokuuta 2016
1. Punktio päivä sovittu!
Tänään koitti paljon kertova ultra tämän ensimmäisen IVF hoidon kohdalla! Kumma kyllä, nukuin ihan hyvin, enkä nähnyt painajaisiakaan. Homma oli jälleen kerran pikaisesti hoidettu ja uutiset hyviä. Oikealla puolella näkyi yksi isompi follikeli ja muutama pienempi, vasemmalla taas ainakin seitsemän hyvän kokoista follia. Lääkäri käänsi monitorin minulle nähtäväksi (harvinaista?) ja näytti "kauniin" limakalvon sekä follit. Tuli jälleen hyvä mieli, sellainen kohdattu olo.
Aikataulullisesti homma menee nyt niin, että tänään vielä sumut nenään sekä vika Gonal F 300 iu, huomenna sumut aamulla ja illalla sekä irrotuspiikki Ovitrelle illalla. Joudunkin siis kesken huomisten juhlien piikitellä itseäni...tuleepahan sekin koettua! Sunnuntaina on "välipäivä" ja maanantaina koittaa punktio.
Olen koko hoidon ajan suhtautunut tähän kaikkeen hyvin "viilipyttymäisesti", mutta tänään hanat aukesivat ja niitä onkin sitten ollut vaikeampi saada kiinni. Sulkiessani lääkärihuoneen ja lähtiessäni kävelemään alkoivat kyyneleet valua helpotuksen seurauksena. Tietenkin kaikki voi vielä mennä päin persettä...mutta toivoakin on. Lääkäri sanoi vielä lähtiessäni, että hyvältä näyttää ja hymyili kannustavasti. Olen kovin onnellinen siitä, että juuri hän on maanantaina vuorossa telemässä punktiot.
Tähän mennessä kaikki on mennyt varsin hyvin...eli missäköhän kohtaa jokin menee pieleen? Pessimisti ei pety (paitsi että pettyy kuitenkin).
Aikataulullisesti homma menee nyt niin, että tänään vielä sumut nenään sekä vika Gonal F 300 iu, huomenna sumut aamulla ja illalla sekä irrotuspiikki Ovitrelle illalla. Joudunkin siis kesken huomisten juhlien piikitellä itseäni...tuleepahan sekin koettua! Sunnuntaina on "välipäivä" ja maanantaina koittaa punktio.
Olen koko hoidon ajan suhtautunut tähän kaikkeen hyvin "viilipyttymäisesti", mutta tänään hanat aukesivat ja niitä onkin sitten ollut vaikeampi saada kiinni. Sulkiessani lääkärihuoneen ja lähtiessäni kävelemään alkoivat kyyneleet valua helpotuksen seurauksena. Tietenkin kaikki voi vielä mennä päin persettä...mutta toivoakin on. Lääkäri sanoi vielä lähtiessäni, että hyvältä näyttää ja hymyili kannustavasti. Olen kovin onnellinen siitä, että juuri hän on maanantaina vuorossa telemässä punktiot.
Tähän mennessä kaikki on mennyt varsin hyvin...eli missäköhän kohtaa jokin menee pieleen? Pessimisti ei pety (paitsi että pettyy kuitenkin).
torstai 4. elokuuta 2016
1. IVF
Tässä sitä ollaan. Keskellä koeputkihedelmöitys hoitoa. Lapsettomuutta tulee syyskuussa täyteen 3 vuotta, sitä voikin sitten juhlistaa samalla omien 30v. juhlien muodossa. Olin kuvitellut haluavani isommatkin juhlat, mutta tällä hetkellä ajatus ahdistaa. Ikäkriisiä pukkaa, kun se mummotautikin hiipuvien munasarjojen takia on oven takana.
Kuitenkin, ensimmäinen IVF hoito on nyt alkanut ja se tuo ainakin jonkinlaista toivoa. En usko, mutta toivon. Hyvin epätodennäköistä, että ainakaan ensimmäisellä kerralla onnistaisi...jos koskaan, kun näitä munasolujen laatuun vaikuttavia tekijöitä on useampi, siis todennäköinen endo ja hiipuvat munasarjat. Mutta nyt ollaan sillä viimeisellä tiellä...ainakin luulisin. En usko, että lahjasolut tai ainakaan adoptio ovat meitä varten. Vaikka ei sitä koskaan tiedä. Odotan kuitenkin "innolla" tätä hoitoa, sillä ainakin se antaa jotain viitteitä tulevasta. Ja jos hyvin käy, niin toinen hoito kerettäisi aloittaa vielä tämän vuoden puolella, kun lääkekattokin on ylitetty samantien. Tietysti toivon, että heti tärppäisi tai saataisi jotain pakkaseen, mutta pahimman tapahtuessa on sitten edes jotain positiivista.
Aloitin kesäloman aikana oman hormonitoiminnan lakkauttavan Synarela nenäsumutteen, joista ainoina oireina ovat olleet öiset hikoilupuuskat, tissien kutistuminen, turvotus ja huimaus. Eli sanoisin, että aika helpolla olen päässyt. Eilen pistin ensimmäisen Gonal F 300 ja sitä jatkan sumuttelun kera ensi viikon vielä. Samaisen viikon perjantaina tsekataan ultrassa tilanne ja JOS kaikki menisi kuten Strömsössä, olisi Ovitrelle irrotuspiikki viikonloppuna, punktio ma ja alkionsiirto ke! Tämä olisi siis ideaali tilanne, mutta aikataulu tietysti elää riippuen aiitä miten munasolut kasvavat.
Ultrassa eilen oli siis kaikki hyvin ja lääkäri oli positiivisesti yllättynyt, kun vasemmalta puolelta löytyi 6 kpl alkurakkuloita/soluja (vai mitä olivatkaan nimeltään). Nyt vaan toivotaan, että ne kaikki lähtisivät kasvamaan ja mielellään vielä lisää voisi tulla... Ja lääkäristä täytyy mainita, että oli kyllä hirmu kiva, tykättiin molemmat hänestä kovasti (oli meillä myös hoidon suunnittelukäynnillä). Ja hoitajathan siellä ovat olleet aina ihania.
Uskon, että aika tästä eteenpäin kuluu nopeasti ja varmasti lähempänä toimrnpiteitä jännitys ja pelko kasvaa. Yritän kuitenkin pitää positiivisen mielen. Ei kai tässä muu auta.
Kuitenkin, ensimmäinen IVF hoito on nyt alkanut ja se tuo ainakin jonkinlaista toivoa. En usko, mutta toivon. Hyvin epätodennäköistä, että ainakaan ensimmäisellä kerralla onnistaisi...jos koskaan, kun näitä munasolujen laatuun vaikuttavia tekijöitä on useampi, siis todennäköinen endo ja hiipuvat munasarjat. Mutta nyt ollaan sillä viimeisellä tiellä...ainakin luulisin. En usko, että lahjasolut tai ainakaan adoptio ovat meitä varten. Vaikka ei sitä koskaan tiedä. Odotan kuitenkin "innolla" tätä hoitoa, sillä ainakin se antaa jotain viitteitä tulevasta. Ja jos hyvin käy, niin toinen hoito kerettäisi aloittaa vielä tämän vuoden puolella, kun lääkekattokin on ylitetty samantien. Tietysti toivon, että heti tärppäisi tai saataisi jotain pakkaseen, mutta pahimman tapahtuessa on sitten edes jotain positiivista.
Aloitin kesäloman aikana oman hormonitoiminnan lakkauttavan Synarela nenäsumutteen, joista ainoina oireina ovat olleet öiset hikoilupuuskat, tissien kutistuminen, turvotus ja huimaus. Eli sanoisin, että aika helpolla olen päässyt. Eilen pistin ensimmäisen Gonal F 300 ja sitä jatkan sumuttelun kera ensi viikon vielä. Samaisen viikon perjantaina tsekataan ultrassa tilanne ja JOS kaikki menisi kuten Strömsössä, olisi Ovitrelle irrotuspiikki viikonloppuna, punktio ma ja alkionsiirto ke! Tämä olisi siis ideaali tilanne, mutta aikataulu tietysti elää riippuen aiitä miten munasolut kasvavat.
Ultrassa eilen oli siis kaikki hyvin ja lääkäri oli positiivisesti yllättynyt, kun vasemmalta puolelta löytyi 6 kpl alkurakkuloita/soluja (vai mitä olivatkaan nimeltään). Nyt vaan toivotaan, että ne kaikki lähtisivät kasvamaan ja mielellään vielä lisää voisi tulla... Ja lääkäristä täytyy mainita, että oli kyllä hirmu kiva, tykättiin molemmat hänestä kovasti (oli meillä myös hoidon suunnittelukäynnillä). Ja hoitajathan siellä ovat olleet aina ihania.
Uskon, että aika tästä eteenpäin kuluu nopeasti ja varmasti lähempänä toimrnpiteitä jännitys ja pelko kasvaa. Yritän kuitenkin pitää positiivisen mielen. Ei kai tässä muu auta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)