torstai 29. joulukuuta 2016

Rakenneultra rv 20+6

Nyt elellään jo rv 21+1 ja rakenneultrasta on muutama päivä. Toisin kuin etukäteen kuvittelin, jäi edellisen päivän/illan/yön panikointi hyvin vähään. Oikeastaan unohdin koko utran, kunnes illalla hieman googlettelin ihmisten kokemuksia. Silmiini ei osunut mitään aivan järkyttäviä tarinoita ja pikkuinen mylläsi vatsassa lohduttavasti ja muistutellen itsestään.

Nukuin yön hyvin ja aamullakin sain hyvin alas mango piltin ja mehua (sain ystävältä vinkiksi syödä edes jotain) ja muutenkin olin yllättävän rauhallisin mielin. Saavuimme paikalle juuri ennen aikaamme ja pääsimmekin sisälle lähes heti. Kätilö oli eri kuin niskapoimu-ultrassa, mutta ehkä jopa vielä mukavampi! Eli loistavat kokemukset tähän mennessä Jorvin kätilöistä. Hän sai pelkällä olemuksellaan tilanteeseen sellaisen tunnelman, että pystyin rentoutumaan eikä jännitys saanut minusta otetta. Ultralaitteen osuessa vatsalleni ponnahti ruudulle heti pieni vauvamme, joka alkoi samantien liikkumaan. Kätilö kävi rakenteet läpi ja kaikki näytti olevan erittäin hyvin ja vauva vastasi hyvin viikkoja. Pikku gullen painoarvio oli 470g ja pituus 25cm..ihan hyvänkokoinen siis. Lapsivettä oli kuulemma hyvä ja normaali määrä ja istukka sijaitsee edessä hyvällä paikalla. Ultraus oli hyvin nopeasti tehty, sillä kätilö sai samantien kaikki tarvittavat mittaukset tehtyä, olimme vastaanotolla ehkä kokonaisuudessaan 15 min! Olin todella yllättynyt, sillä olin kuullut ja lukenut kuinka ihmisillä on kulunut siellä paljon enemmän aikaa. Monet ovat myös joutuneet käydä välillä syömässä, vessassa tai käytävällä pomppimassa, jotta kaikki mittaukset saataisi tehtyä. Meillä oli siis tuuria, kun kaikki sujui niin helposti.

Lopuksi kätilö kysyi hieman merkitsevästi, että kun kaikki tärkeät rakenteet oli tarkistettu ja normaaleiksi todettu, niin olisiko meillä vielä jotain kysyttävää. Hymy levisi kasvoilleni ja katsoin vieressä istuvaa miestäni ja sanoin, että jos sieltä se sukupuoli näkyisi niin siitä haluaisimme mielellään veikkauksen. Kätilö sanoi, että tieto ei tietenkään ole 100% varma, mutta ultratessaan haaroväliä hän sanoi siellä näkevänsä kivespussit ja pippelin!!!! Ja kyllä olin itsekin näkeväni ainakin  pallit :D Meille on siis näillä näkymin tulossa pieni poika!!!! Itkuhan siinä tuli ja olin niin onnellinen katsoessani miestäni, joka oli myös silminnähden haltioissaan. Kumpi vain olisi ollut yhtä toivottu ja rakastettu, mutta kyllä tämä tuntuu niin oikealta! Täytyy myöntää, että lähempänä ultraa olo pojasta jonkin verran kasvoi.

Kävimme samana päivä ostamassa ensimmäiset ostokset meidän omalle pienelle pojalle! Kuinka uskomattomalle se tuntuikaan...Kuinka monesti olenkaan kierrellyt vauvanvaate osastolla hypistellen vaatteita kummilapsille tai ystävien lapsille haaveillen juuri tuosta hetkestä! Hieman rikollinen oli olo, mutta ylpeästi vein vaatteet kassalle varmaankin maaiman hölmöin hymy kasvoillani. Kyllä minä haluan alkaa uskoa ja luottaa siihen, että meille syntyy keväällä pieni vauva. Maailman rakkain jo nyt!

 

1 kommentti:

  1. Onnea poikalupauksesta! <3 On se käsittämätöntä, kuinka toista voi rakastaa niin paljon, ennenkuin on edes nähnyt <3

    VastaaPoista