Rv 12+0

Siis mitä ihmettä! Nytkö olisi sitten ensimmäinen kolmannes takana?! Siis JOS on. Olo on kuin pahimman luokan huijarilla, kun olen päässyt niin helpolla. Kunpa se ei vaan tarkoittaisi mitään pahaa. Olo on hyvin ristiriitainen, kun minussa vallitsee pääosin tunne, että ehkäpä kaikki tosiaan on hyvin...tavallaan ei ole syytä pelätä muuta. Mutta tämä koko raskauden kestänyt "oireettomuus" tai ehkä oikeammin "vähä oireisuus" pistää välillä mietityttämään ja nostaa pelot esiin. Yritän parhaani mukaan torjua ne tunteet ja nauttia siitä ajatuksessa, että MINUN vatsassani, kohdussani, kasvaa meidän pieni vauvanalku.

Olemassa olevia oireita tällä hetkellä ovat turpeat tissit (mutta ne eivät ole enää kipeät kuin välillä hetkellisesti...enkä tästäkään ole seonnut 😝), nippailut vatsalla sekä öiset vessareissut. Rakko on ollut alusta saakka jotenkin herkkä, mutta nyt olen siitä hyvin tietoinen koko ajan. Ihan alkuraskaudessa en kuitenkaan mielestäni käynyt yhtään useammin vessassa kuin normaalisti (mulla on ihan yliaktiivinen rakko, veikkaan johtuvan endosta). Nyt kuitenkin erityisesti öisin juoksen vessassa jatkuvasti. Se ärsyttää. Alavatsaa painellessa (kevyesti) olen tuntevinani pienen kummun ja kohdussa painelu tuntuu epämukavalta. Jospa se siellä kasvaa 💗 Niin ja vessajutuista tulikin mieleen yksi oire, eli kova vatsa. Vatsani on aina toiminut normaalisti tai jopa liiankin hyvin. Nyt onkin ihan eri juttu. 😁
Np-ultra on meillä ensi viikolla, rv 12+5. Onneksi se on aamulla, jotta koko päivää ei tarvitse pelätä ja jännittää. En nyt ottanut ko. päivää vapaaksi töistä...ajattelin, että jos uutiset ovat huonoja, niin saanen tarvittaessa sairaslomaa. Ainoastaan sen päiväinen tärkeä palaveri tuottaa minulle päänvaivaa, mutta päätin senkin suhteen, että huolehdin siitäkin sitten jos on tarve. Ehkä kaikki onkin hyvin ja voin mennä töihin hymy korvissa saakka. Ehkä.

Rv 10+0

Uskomatonta, että näinkin pitkällä jo ollaan ja vielä suhteellisen täysijärkisenä. Viikot tuntuvat kuluvan nopeastikin, mutta toisaalta tuntuu, että raskauden pahimpia riskiviikkoja on vielä hirvittävästi jäljellä. Ja eihän koskaan voi tietää, vaikka myöhemminkin tapahtuisi jotain. Väkisinkin sitä törmää erilaisia juttuja netissä lukiessaan keskenmenoihin ja keskeytyneisiin keskenmenoihin myöhemmilläkin viikoilla. En varsinaisesti tuota aihetta ole googlaillut (ennemminkin vältellyt), mutta aina ne jutut ponnahtavat silmille ja ruokkivat sisällä kytevää pelkoa. Sen lisäksi täällä blogimaailmassakin tulee vastaan ihanien onnentarinoiden lisäksi niitä surullisempiakin ja ne kyllä tässä vaiheessa koskettavat todella syvästi. 😭❤️

Raskausoireita ei hirvittävästi ole tullut lisää...ainoastaan kahvin juonnin olen joutunut lopettamaan, sillä en enää saa sitä yökkimättä alas, vaikka hetkeä ennen olisikin tehnyt mieli sitä. Kahvi ei siis haise mielestäni ällöttävälle, mutta siitä tulee kuitenkin huono olo. Edelleenkään en ole oksentanut ja voin töissä jopa paremmin kuin esim. viikonloppuisin kotona. Johtunee säännöllisemmästä syömisestä. Vatsaa välillä tuikkii ja nipistelee, vatsa on turvonnut (mutta 1kg oli jopa lähtenyt painoa) ja tissit on kuppikoon suuremmat.

Ensimmäisessä neuvolassakin tuli käytyä, jossa käytiin perustietomme läpi. Käynti kesti vähemmän aikaa kuin olin kuvitellut, mutta neuvolatäti oli mukava vanhempi rouva ja olin tyytyväinen, kun mies kertoi haluavansa tulla neuvolakäynneille mukaan aina kun vain pääsee. Seuraava käynti on marraskuun alkupuolella ja silloin kuunnellaan sydänäänetkin (jos vaan tyypillä on kaikki hyvin❤️). Nyt odottelemme aikaa np-ultraan...se olisi siis seuraava kerta, kun saamme kuulla onko pikkuisella edelleen kaikki hyvin. Haluan kovasti uskoa, että niin on...muuta vaihtoehtoa en pysty edes ajattelemaan. Olen kovasti katsellut netistä kotidopplereita ja tekisi mieli kovasti sellainen hankkia. Mutta toistaiseksi olen pystynyt pidättäytymään siitä. Mutta ajatus siitä, että voitaisi miehen kanssa iltaisin kuunnella pikkuisen sydämen jumputusta...se olisi niin ihanaa ja myös mieltä rauhoittavaa. Paitsi sitten se toinen kääntöpuoli...jos emme saisikaan ääniä kuulumaan. No, annan ajatuksen vielä hautua ja katsotaan mihin päädytään.

Kunpa vaan kaikki menisi hyvin. 🙏🏼