torstai 13. heinäkuuta 2017

Pieni poikamme ja uusi elämä

Halusin vielä kerran palata kirjoittamaan, lähinnä itselleni muistiin tämänhetkisiä tuntemuksiani. Elämämme on mullistunut täydellisesti pojan syntymän jälkeen. Ilo, onni ja kiitollisuus ovat päällimmäiset tunteet päivittäin, kun saan katsella pientä lastamme. Erityisen onnelliseksi minut tekee nähdä miten miehestäni on tullut maailman ihanin isä hänelle. Mieskin täydellisen höpsähtänyt pojasta ja päivittäin ihmettelemme yhdessä miten olemmekaan saaneet aikaiseksi jotain niin suloista ja täydellistä. Ensimmäiset hymyt saivat minut itkemään onnesta ja innolla odottelemme kaikkea uutta mitä hän tulee pikkuhiljaa oppimaan. Samalla olen jo nyt haikein mielin siitä miten aika kuluu liian nopeasti. Ukkeli on nyt kahden kuukauden ikäinen ja tuntuu nyt jo siltä, että hän on ISO poika eikä mikään pikkuvauva enää!

Poju siis syntyi rv 40+4 ja synnytys lähti käyntiin supistuksilla. Supistukset alkoivat lauantai aamuna noin puoli kahdeksan aikaan ja poika syntyi lopulta sunnuntai aamuna puoli kuuden aikaan. Synnytys oli siis suhteellisen pitkä eikä siitä ongelmitta selvittykään. Pohdin jo raskauden aikana useasti sitä, kuinka iso vauva mahtaisikaan olla. Olen itse aika pienikokoinen (163cm ja normaalipainoinen) kun taas mieheni on pitkähkö (193cm ja muutenkin kunnon kokoinen mies). Kuitenkaan missään vaiheessa pohdiskeluuni ei vastattu millään tavalla neuvolassa, neuvolalääkärillä eikä myöskään synnytyksessä. Poika sitten olikin painoltaan 4065g ja pituus 54,5cm...eikä meinannut mahtua tulemaan, jonka johdosta ponnistusvaihe pitkittyi (kesti toista tuntia) ja pikkumies jäikin hartioista jumiin ja jouduttiin imukupin avustuksella väkisin repiä ulos. Kokemus oli kamala ja pelottava. Vauvamme syntyi siis velttona ja vietiin kiireellisesti pois. Onneksi jo neljän minuutin ikäisenä hän itki ja hengitti itse, mutta vasen käsi oli veltto. Hän sai siis synnytyksessä erbin pareesin vasempaan käteensä. Poika kävi lastenosaston kautta ottamassa vauhtia ja ravintoa, mutta muutaman tunnin päästä saimme hakea hänet perhehuoneeseen luoksemme. Järkytys kaikesta tapahtuneesta oli suuri, mutta suurin osa siitä haihtui, kun saimme kunnolla nähdä poitsun ensi kertaa. Se oli syvää rakkautta heti ensi silmäyksellä. Sairaalassa pojan aivot ultrattiin ja ainakin sen perusteella kaiken pitäisi olla kunnossa. Lisäksi olemme käyneet Lastenklinikalla fysioterapeutin vastaanotolla ja seuraavan kerran menemme sinne taas, kun poika on 3kk ikäinen. Silloin tapaamme myös käsikirurgin ja toimintaterapeutin. Käsi on lähtenyt kuntoutumaan hyvin ja olemme toiveikkaita sen paranemisesta hyvään kuntoon (kaikki liikeradat löytyvät, mutta Lisää sanakirjaan ovat hieman oikeaa kättä vaisummat ja lihasvoimassa on mielestäni vielä eroa.)

Kuten aluksi kirjoitin, kaikesta huolimatta olo on uskomattoman onnellinen ja kiitollinen. Lapsettomuuden tuska ja kokemukset ovat osa minua ikuisesti, mutta kyllä pojan maailmaan tulo (ja raskauskin) on eheyttänyt minua valtavasti. Mieheni sanoin; olemme saaneet elämällemme uuden tarkoituksen. Kasvattaa pientä poikaamme. Rakastaa häntä ja suojella häntä parhaamme mukaan. Haaveistamme suurin on toteutunut ja enempää en uskalla edes toivoa. Vaikka ehkä salaa toivonkin...kyllä me haaveilemme pikkusisaruksesta. Ja aikaahan meillä ei ole hukattavana, sillä minun fertiliteettini on useammasta syystä alentunut ja vaihdevuodet oven takana näin kolmekymppisenä. Seuraavat kuukaudet toki keskitymme rakkaaseen poikaamme, mutta ehkäpä vuoden kuluttua on aika harkita hoitoihin lähtemistä uudelleen. Jos tätä blogia vielä joku lukee, niin sattuuko kellään olemaan tietoa miten toimitaan tapauksessamme, kun meillähän ei ole alkioita pakkasessa. Joudummeko hakemaan uutta lähetettä hormonipolille ja joudummeko jälleen IVF jonoon 6kk ajaksi?

Tämä lapsettomuustarina on tällä erää päätöksessään. Jätän blogin tänne, jos vaikka joku eksyy sitä lukemaan ja saisi sitä kautta toivoa onnistumisesta. Luulenpa myös, että palailen tänne kirjoittelemaan tulevaisuudessa jos/kun lapsettomuushoidot tulevat jälleen ajankohtaisiksi.

<3 <3 <3



12 kommenttia:

  1. Eri taloissa lie eri käytäntöjä siitä miten toinen kierros alkaa ja etenee. Riippuu toki anamneesistakin. Eli sen suhteen en ole hullua hurskaampi. Halusin vain sydämestäni onnitella koko perhettä! Elämyksellistä vamhmuuden tietä ja tsemppiä pikkuherralle kuntoutumiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso lämmin kiitos Ruska! ❤️ Seurailen myös teidän matkaanne, tsemppiä siis siihen myös! ☺️

      Poista
  2. Oikein paljon onnea uuden pienen ihmeen syntymän johdosta! <3 <3 <3 Olen aina silloin tällöin käynyt täällä kurkistelemassa, kuuluuko teistä uutta. Onneksi kaikki nyt näyttää hyvältä, vaikka alku on ollut raskas ja pelottavakin. Ihania hetkiä pojan kanssa teille toivoen.

    Meillä on sellainen tilanne, että vauva on jo pian 1,5-vuotias, aika on mennyt liiankin hurjaa vauhtia. IVF:llä hänet saimme ja meilläkään ei ole pakkasessa alkioita jäljellä. Meillä ainakin asiat eteni sillä tavoin, että terveyskeskuksesta saimme uuden lähetteen lapsettomuuspolille. Täällä on sellainen tilanne, ettei jonoa juurikaan ole, joten keväällä saimme lähetteen ja elokuussa olisi ensimmäinen käynti ja ymmärtääkseni siis jo hoidon aloitus niin pian kuin oma tilanne sen sallii. Tällä hetkellä vielä imetän ja olen nyt tulevien hoitojen vuoksi joutunut vähentämään imetystä, ja tarkoitus olisi siis lopetella, jotta saadaan uusi IVF käyntiin. Pakko myöntää, että tuntuu vähän haikealta lopettaa imetystä, kun se on sujunut hyvin ja on selvästikin lapselle todella tärkeää. Onneksi läheisyys jatkuu tietenkin, vaikka imetys päättyykin.

    Saisitkohan asiaan selvyyttä, jos ottaisit asian puheeksi esimerkiksi neuvolassa/neuvolalääkärin kanssa, tai sitten soittaisit poliklinikalle ja kysyisit jo etukäteen, kuinka on syytä toimia sitten kun asia on teillä ajankohtainen.

    Lämpimiä kesäpäivä vauvasta nauttien teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arwen kommentista ja onnitteluista, hauska huomata että ainakin joku on lukenut blogiani vielä. 😊 Ja tutulta kuulostas ajatukset esimerkiksi imetyksen lopettamisen haikeudesta hoitojen takia. Siten sitä jo nyy, vsikka asia ei vielä ole mitenkään ajankohtainen. Surettaa vaan ajatus siitä, että JOS imetys onnistuisi niin loistavasti kuin tähän saakka, niin hoidot määrittäisivät sen milloin se tulisi lopettaa...Varsinkin kun aikas ei ole ikuisesti.

      Ja kiitos vinkeistä, kyselenkin seuraavalla neuvolakäynnillä asiasta ja soittelen tarvittaessa hormonipolille 👍🏼 Kaikkea hyvää teille ja sydämen täydeltä tsempoiä uudelle kierrokselle, seurailen matkaanne ja toivon puolestanne ❤️

      Poista
    2. Pahoittelut kirjoitusvirheistä, puhelimella näpyttelen ja en pääse niitä korjaamaan 😄

      Poista
    3. Kiitos tsempeistä <3 Sen verran selvisi meille juuri, että emme olisi tarvinneet mitään uutta lähetettä vaan olisimme päässeet jatkamaan hoitoja soittamalla suoraan lapsettomuuspolille. Kannattaa siis tosiaan kysellä suoraan sieltä, miten asiat etenee.

      Poista
  3. Paljon onnea, olen välillä käynyt kurkkimassa miten teillä kävi, ihana kuulla että kaikki on nyt hyvin. Blogista välittyy jotenkin tosi lämmin tunnelma ja kun sitä seurasin olen aina toivonut paljon että onnistutte. Onnellista vauvavuotta teille! Meille ei valitettavasti käynyt yhtä hyvin,minullahan on sama ongelma kuin sinulla, olen nyt 31 ja amh oli muutama vuosi sitten 0,4. Meille tehtiin kolme koeputkihoitoa, aina saatiin vain yksi siirrettävä alkio, mutta ei onnistunut. Nyt olemme siirtyneet yksityiselle ja lähdemme lahjamunasoluhoitoon, toiveena on että hoito saataisiin tehtyä jo tämän vuoden puolella. Suru on suuri siitä että omaa biologista lasta ei saa, mutta samalla on helpottavaa päästä eteenpäin ja kokeilla jotain uutta seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Taru, kiitos kauniista kommentistasi! ❤️ Mukava kuulla, että blogista on välittynyt tuollainen fiilis!

      Surullista kuulla, ettei teille hoidot tuoneet biologista lasta 😢 Sitäkin suuremmalla syyllä saamme olla äärettömän kiitollisia pienestä ihmeestämme! 😭 Onneksi keinoja löytyy ja toivon sydämeni pohjasta, että saatte vauvan syliinne lahjasoluhoitojen avulla 🙏🏼❤️ Kaikkea hyvää teille ja jos jaksat, niin tule kertomaan kuinka teille kävi 😊👍🏼

      Poista
  4. Onnittelut pienestä ja voimia vauvavuoteen! <3 Ihanaa, että kaikki päätyi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ☺️❤️ Ja juuri kävin lukemassa sun uusimman tekstin, taemppiä ihan hirmuisesti sinne!!! Mulla alkaa olla vauvakuume ja poika on tänään vasta 3kk 😄 Kunpa teillä potkaisisi onni jo heti! Ja voih, toivon niin paljon, että saisin joskus kokea tämän uudestaan.

      Poista
  5. Ihanaa! Onnea teille ja kaikkea hyvää jatkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos <3 Voimia sulle hankalien tunteiden keskellä.

      Poista