Siis mitä ihmettä! Nytkö olisi sitten ensimmäinen kolmannes takana?! Siis JOS on. Olo on kuin pahimman luokan huijarilla, kun olen päässyt niin helpolla. Kunpa se ei vaan tarkoittaisi mitään pahaa. Olo on hyvin ristiriitainen, kun minussa vallitsee pääosin tunne, että ehkäpä kaikki tosiaan on hyvin...tavallaan ei ole syytä pelätä muuta. Mutta tämä koko raskauden kestänyt "oireettomuus" tai ehkä oikeammin "vähä oireisuus" pistää välillä mietityttämään ja nostaa pelot esiin. Yritän parhaani mukaan torjua ne tunteet ja nauttia siitä ajatuksessa, että MINUN vatsassani, kohdussani, kasvaa meidän pieni vauvanalku.
Olemassa olevia oireita tällä hetkellä ovat turpeat tissit (mutta ne eivät ole enää kipeät kuin välillä hetkellisesti...enkä tästäkään ole seonnut 😝), nippailut vatsalla sekä öiset vessareissut. Rakko on ollut alusta saakka jotenkin herkkä, mutta nyt olen siitä hyvin tietoinen koko ajan. Ihan alkuraskaudessa en kuitenkaan mielestäni käynyt yhtään useammin vessassa kuin normaalisti (mulla on ihan yliaktiivinen rakko, veikkaan johtuvan endosta). Nyt kuitenkin erityisesti öisin juoksen vessassa jatkuvasti. Se ärsyttää. Alavatsaa painellessa (kevyesti) olen tuntevinani pienen kummun ja kohdussa painelu tuntuu epämukavalta. Jospa se siellä kasvaa 💗 Niin ja vessajutuista tulikin mieleen yksi oire, eli kova vatsa. Vatsani on aina toiminut normaalisti tai jopa liiankin hyvin. Nyt onkin ihan eri juttu. 😁
Np-ultra on meillä ensi viikolla, rv 12+5. Onneksi se on aamulla, jotta koko päivää ei tarvitse pelätä ja jännittää. En nyt ottanut ko. päivää vapaaksi töistä...ajattelin, että jos uutiset ovat huonoja, niin saanen tarvittaessa sairaslomaa. Ainoastaan sen päiväinen tärkeä palaveri tuottaa minulle päänvaivaa, mutta päätin senkin suhteen, että huolehdin siitäkin sitten jos on tarve. Ehkä kaikki onkin hyvin ja voin mennä töihin hymy korvissa saakka. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti