Tänään kiiruhdin töistä suoraan Dextran polille ultrattavaksi. Lääkäri oli reilu 10 min myöhässä, mutta kerkesin rauhassa käydä pesulla ja rauhoittua kiireisen päivän jälkeen. Ensiksi lääkäri kyseli kuulumiseni ja kyselim mahdollisista Letrozolin sivuvaikutuksista. Kerroin, että niitä ei juurikaan ollut lukuunottamatta kolmena ensimmäisenä päivänä esiintyneestä levottomuuden tunteesta sekä unettomuudesta. Totesin tähän perään, että en ollut varma johtuivatko oireet lääkkeestä vai jostain muusta. Vastaavanlaista tunnetta minulla ei tosin ole ennen ollut, mutta saa nähdä ensi kierrossa ilmaantuvatko oireet jälleen lääkkeen myötä. Koen kuitenkin päässeeni hyvin vähällä ja siinä mielessä olen ollut tyytyväinen lääkkeeseen.
Seuraavaksi siirryttiin ultraamaan ja kerroin kiertopäivän olevan tänään 11. Lääkärin mukaan kohdun limakalvo oli todella kaunis (!) ja oppikirjamainen, ja oikealta puolelta löytyi yksi hyvän kokoinen follikeli (18-19mm). Voitiin siis todeta, että tilanne oli tältä osin oikein hyvä. Toisaalta, limakalvo on minulla aina ollut hyvä ja ultrissa näkynyt hyvänkokoinen folli...mutta toivotaan nyt, että Letroista olisi apua siihen laatuun. Vielä en ole saanut tikutettua ovisplussaa, mutta lääkäri lupaili, että muutaman päivän sisällä näin todennäköisesti tulee käymään. Ilmoitinkin jo miehelle, että sinä päivänä ja seuraavana olisikin sitten lääkärin määräyksestä hommia tiedossa! Ah, tätä romantiikkaa!
Ovutaatiosta n. viikon kuluttua käyn verikokeessa mittauttamassa progesteroni arvon, jotta tiedetään varmuudella onko ovulaatio tapahtunut. Nyt peukut pystyyn tosiaan, että ovis tapahtuisi ja saisi aikaiseksi hyvän keltarauhasen, joka pitäisi tiputteluvuodon loitolla. Jos näin ei käy, niin seuraavaan kiertoon otamme Lugestronin avuksi.
Itse en osaa ollenkaan miettiä, että tästä voisi todella raskaus alkaa, vaikka lääkäri muutamaan kertaan siihen suuntaan viittasikin. Kaikki tuntuu oikeastaan (ainakin tähän mennessä) ihan samalta, kuin luomukierrossakin ja veikkaan, että tämä kierto päättyy kuten muutkin; tiputtelun kautta kivuliaisiin kuukautisiin. Tällä hetkellä tuo ajatus ei edes ahdista. Ennemmin suhtaudun tähän koko "hoitoon" kokeena, jossa katsotaan miten kroppani reagoi tähän lääkkeeseen. Tosiaankin se ajatus raskautumisesta on NIIN kaukainen, enkä voisi kuvitellakaan tulevani raskaaksi. Koskaan. Se on ihan utopiaa. Mutta positiivista on se, että olen pysynyt suht hyvällä mielellä. Toki sunnuntainen äitienpäivä on takaraivossa, mutta yritän ajatella sen vain oman äitini ja isoäitini juhlana. Ehkä pysyttelen sen päivän pois sosiaalisesta mediasta, jottei kateellisuus iskisi liian pahasti.
Monet ovat blogeissaan kertoneet viettävänsä tulevana lauantaina Lapsettomien lauantaita (http://www.simpukka.info/lapsettomien-lauantai-ja-simpukka-viikko/). "Tänä vuonna järjestetään Lapsettomien lauantai jo 21. kerran, Simpukka-viikkoa vietetään kuudetta kertaa. Lapsettomien lauantaita viettämällä haluamme muistuttaa, että vanhemmuus ei ole koskaan itsestään selvää: kaikki naiset eivät ole äitejä eivätkö miehet isiä. Päätapahtumaa vietetään tänä vuonna Helsingissä 10.5., jolloin esitetään Haalea Viiva -monologi.".
Simpukkaviikon päätapahtuma järjestetään "meidän" lapsettomuuspolillamme eli Dextrassa tänä vuonna: Tänä vuonna järjestetään Simpukan Lapsettomien lauantai jo 22. kerran. Lapsettomien lauantaita viettämällä haluamme muistuttaa, että vanhemmuus ei ole koskaan itsestään selvää: kaikki naiset eivät ole äitejä eivätkö miehet isiä. Simpukan päätapahtumaa vietetään tänä vuonna Helsingissä Dextra Lapsettomuusklinikalla 9.5. klo 12 (Saukonpaadenranta 2, 4 krs).
Teemana Lapsettomuus eri elämänvaiheissa. Useita puheenvuoroja, mm. Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho kertovat sijaisvanhemmuudesta ja erikoislääkäri Sanna Uotila puhuu hedelmöityshoidoista. Järjestetään yhteistyössä Dextra Lapsettomuusklinikan kanssa.
Ehkä itsekin sytytän kynttilän...vaikka kiirettä pitääkin. Voimia kaikille tähän viikkoon, joka herättää monissa meissä hyvinkin voimakkaita tunteita! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti