perjantai 16. lokakuuta 2015

Täysi floppi.

Otsikko kuvaa tämän päivän polikäyntiä. Olin jälleen kerran huolellisesti täyttänyt esitietolomakkeet ja varautunut ainakin tunnin käyntiin. No, ensinnäkin olin ulkona huoneesta noin viidessätoista minuutissa ja otsassani kasvoi piiiiiiiitkä nakki. Tavallaan en ole edes yllättynyt, olin osannut varautua siihen ettei tilannettani oteta tosissaan. Gynekologina toimi hyvin lähellä eläkeikää oleva nainen, joka ei edes esitellessään itseään vilkaissut minuun, vaan tapitti tiukasti tietokoneen ruutua.

Hän ei pyytänyt täyttämiäni lomakkeita katsottavakseen, vaan repäisi ne kädestäni siinä vaiheessa kun ilmoitti nyt tutkivansa minut, että pöksyt pois! Tätä ennen hän totesi hoitohistoriani koneelta, hieman nyreissään...Ensimmäiset tutkimuksethan meille tehtiin Naistenklinikalla (kierron kartoitus, miehen simpat, aukkari), minkä jälkeen olin kehdannut siirtyä "privaatille". Olihan minulle suunniteltu clomifen hoidot nyt syksylle julkisella!! En tietenkään saanut suun vuoroa perustella päätöstämme. Lääkäri suu vaahdoten voivotteli kuinka meillä on mennyt varmasti hirvittävästi rahaa ja hänen asenteensa yksityistä puolta kohtaan ja saamaani lähetettä oli suorastaan halveksuva.

Hyvin nopeasti tulin tietoiseksi siitä, että tämä lääkäri ei puoltaisi laparoskopiaa millään tavalla. Dextran lääkärin kirjoittamat perustelut ja omien kokemusteni kuvailu ei hetkauttanut tätä naista pätkääkään. Sisätutkimuksessa ja ultrassa kaikki näytti niiiiiiin hyvältä ja sileältä. Ja tämän lääkärin sanoin: "Ja jos sitä endometrioosia epäilee, niin sitä pitäisi olla munasarjoissakin, mutta ei täällä näy sellaista." Aha. Mulla oli jotenkin erilainen käsitys, mut olin varmaan väärässä. Oon ymmärtänyt, että endo ei tosiaankaan yleensä näy ultrassa...ja mulla on vahva tunne, että sitä on tosiaan tuolla mun suolen lähellä. Kerroin myös kipeistä nystyröistä, mutta hän ei niitä löytänyt. Huoh.

Lähdin polilta lähete taskussani takaisin Naistenklinikalle, jossa siis tehdään hoitosuunnitelma. Eli etenemme kuten julkisella toimitaan, eli ensin jokin määrä inseminaatioita ja niiden kautta koeputkihedelmöityksiin. Lääkäri jossain sivulauseessa mainitsi, että jos naikkarilla toteavat laparoskopian tarpeelliseksi, niin kyllä he sitten voivat leikata. Mutta olen varma, että niin ei tule käymään. Kyseessähän on kallis leikkaus...viis kivuista tai muista ikävistä oireista.

Positiivista on se, että lääkäri lupaili polilta kuuluvan jo ensi viikon aikana (ja jos ei, niin voin soitella perään). Tuskin kuitenkaan tämän vuoden puolella päästään mitään tekemään tai enimmillään suunnittelukäynnille saatamme ehtiä. Kurjimmalta tuntuu, ettei tätä taaskaan oteta ollenkaan vakavissaan...

Takki on tyhjä.

8 kommenttia:

  1. Voi juku, mikä käynti!! Onneksi polilta pitäisi kuitenkin kuulua nopeasti :) Kumpa pääsisitte suunnittelemaan pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli joo...vaikka aikaa on kulunut tosta jo viikko, niin joka kerta alkaa ärsyttämään kun joudun asiasta puhumaan tai edes miettimään sitä. Ja voi kunpa ens viikolla tulisi aika sinne suunnittelukäynnille!

      Ja Onnea siulle kovasti!! <3

      Poista
  2. Endoa ei tosiaan näe ultralla! Mulla on sata kertaa ultrattu ja mitään konkreettista ei ole (käsittääkseni) näkynyt, mutta oireiden perusteella olen diagnoosin saanut. Pystyn elämään sen kanssa, joten leikkausta en ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut. Kurjaa kun suhtaudutaan noin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olisi niin tehnyt mieli sanoa pari valittua sanaa endosta ja sen näkymisestä ultrassa. Ja siis koko lääkärin olemus ja ylimielisyys tuntui niin pahalta, kun tämä on tietenkin itselle niin iso ja vaikea asia. Kirjoitinkin uuteen blogitekstiini asioista, jotka huolettavat nyt leikkauksen peruuntumisen myötä. Täytyy vaan tuoda nuo asiat vielä esille Naikkarilla ja toivoa, että he osaavat tehdä päätöksen mitä tehdään.

      Kiitos kommentista, Annika <3

      Poista
  3. Mullekin aina sanottiin ultratessa, että kaikki näyttää hyvältä. Viimein kun soitin todella väsyneenä ja itkuisena lapsettomuuspolille, että en jaksa enää näitä kipuja, niin pääsin ihanalle lääkärille joka ehdotti laparoskopiaa. Mulle ei oltu tehty aiemmin aukkaria, ja sitten laparoskopiassa selvisi ne tukkeutuneet munanjohtimet. Jos sitä ei olisi tehty, oltaisiin edelleen siinä uskossa, että kaikki on kunnossa. Ja tuskin olisimme hoitoihin lähteneet ilman tuota noin selkeää tulosta.
    Tsemppiä kovasti paljon jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!!! :( Jotenkin uskomatonta, että yhä edelleen tilanne on tuo, että sitten VASTA kun kivut ovat kestämättömät, aletaan asiaa ottamaan tosissaan. Olin niin onnellinen yksityisellä kun tilanteeni otettiin tosissaan...mutta sittenhän atto vedettiin taas alta.

      Kiitos tsempeistä Arwen! <3

      Poista
  4. Hei, onpa sut otettu kurjasti vastaan, aika epäammattimaista toimintaa. Tuohon endon näkymiseen ultrassa sen verran, että nimenomaan munasarjoissa olevat endometrioomat näkyvät ultralla. Muutoin en osaa ottaa kyllä kantaa sun käyntiisi. Lievässä endossahan oi+inssi antaa hyviä tuloksia tutkimusten mukaan. Mulla on myös tavallaan diagnosoimaton, todennäköinen endometrioosi. Kovia kuukautiskipuja on hyvin harvoin, mutta yhdyntäkipuja on tietyssä kohtaa, samaten välillä ulostus- ja virtsaamiskipuja sekä tärinäkipua ovulaation ja menkkojen aikaan. Toisessa munasarajssa on endometriooma, uä:llä löytyi. Ollaan julkisella hoidoissa ja mahdolliseen endoon ei ole otettu mitään kantaa. Ilmeisesti "puuttuvat" kovat kivut ja riski arpikudoksen lisääntymiseen eivät ainakaan puolla laparoskopiaa mun kohdalla. Meillä on tehtynä kaikki inssit ja nyt ollaan ivf:n pakastesiirroissa, vielä ei tulosta ole tullut. Toivottavasti teille tulisi kuitenkin apu nopeammin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leona! :) Kyllä tosiaan noi sun oireet kuulostaa hyvin vahvasti endolta, ikävä kyllä. Itse olen kärsinyt vajaa 20 vuotta todella kovista kuukautiskivuista ja runsaasta vuodosta, mutta kivut ovat pysyneet suhteellisen hyvin kurissa suurella määrällä buranaa. Eli olen kyllä itse tottunut elämään kipujen kanssa, pitkään luulin niiden olevan ihan normaaleja. Nyt vaan itseä mietityttää lääkärin huoli lääkemääristä ja kivuista suolessa...Täytyy vaan luottaa lääkäreihin ja toivoa, ettei tilanne ainakaan pahene.

      Kunpa pääsismme pian aloittamaan hoidot...olisi pitkästä aikaa kiva toivoa... <3 Pidän teille sormet ja varpaat pystyssä, että onnistuisitte pian!!! <3

      Poista