Uutta kiertoa jälleen elellään, edellinen oli yllättävän pitkä eli 26 päivää...toki tiputtelu alkoi tututtuun tapaan 10 päivää oviksen jälkeen eli dpo 11. Menkat ja itseasiassa tiputtelu aikakin olivat aika erilaiset kuin muistan koskaan ennen olleen. Olin suhteellisen kipeänä jo tiputtelun aikaan ja olisin kuvitellut kunnon vuodon alkaneen jo aikaisemmin. Vihdoin kun kp 1 koitti, olivat kivut sellaiset että töissä oleminen oli vaikeaa, eikä normi määrä lääkkeitä riittänyt. Oikeastaan ne eivät kunnolla auttaneet, vaan saivat kivut ainoastaan siedettäviksi. Ja se kipu suolessa...huhhuh. Yllättävää oli, että jo kp 2 kipu tuntui juurikin enää hieman suolen puolella ja muistaakseni jouduin ottamaan lääkettä vain aamulla. Loppupäivä kului täysin ilman kipuja ja vuotokin oli pelkkää tuhruttelua samoin kuin tänään kp 3. Tähän mennessä näissä 30:ssä kierrossa olen ollut kipeä väh. kaksi päivää ja vuotanut myös. Kuvittelin kuitenkin ovuloineeni, sillä kivut olivat todella kovat vasemmalla puolella ja lääkärikin ultrassa totesi keltarauhasen näkyvän...
Kuluvalla viikolla piti kuulua Naistenklinikalta, mutta eipä kuulunut. Tästä en toki ole pätkääkään yllättynyt, se olisi ollut jo liian hyvää ollakseen totta. Odottelen alkuviikon vielä ja loppuviikosta sitten varmaankin soittelen perään. Oman jaksamiseni kannalta toivon todella kovasti, että ei tarvitsisi ihan kauheasti enää odottaa. Turha toivo kaiketi.
Olen tässä pohdiskellut tapahtunutta. Lieviä hormonihoitoja Dextrassa, lääkärin vahvaa endometrioosi epäilyä, lähetettä laparoskopiaan, pahan mielen aiheuttanutta käyntiä Jorvissa, lähetettä Naistenklinikalle ja tulevia hoitoja. Pää on jotenkin aivan pyörällä! Onnekseni olen löytänyt positiivisia ajatuksia itsestäni ja tavallaan odotan tulevia hoitoja. Ovathan jotkut endosta kärsineet plussanneet inseminaatioistakin ja monet viimeistään IVF:n kautta. Ja iso huoli rahan menosta on väistynyt. Kuitenkaan en ole pystynyt täysin unohtamaan Dextran lääkärin huolta kivuistani ja leikkauksen tarpeesta. En saanut lähetettä varsinaisesti lapsettomuuden takia (minulla ei ultrassa ole näkynyt endokystia tms.), vaan suurien kipulääkemäärien takia ja koska nykyään kärsin ulostamiskivuista...ja lääkäri löysi sisätutkimuksessa ne kipeät nystyrät kohdun takaa, suolen läheltä. Olen lukenut tapauksista, joissa endo on lävistänyt suolen ja suolta on jouduttu pätkäisemään tästä syystä...ja joissain tapauksisa tilanne on voinut olla vakava ja kiireellinen. Toivon todella, että laparoskopian peruuntuminen ei saata minua "vaaraan" jos tilanne onkin paha. Jorvissahan lääkäri oli sitä mieltä, ettei endoa ole, kun se ei ultrassa näy.
No, ei auta muu kuin luottaa, että yhtälailla julkisella puolella tietävät mitä tekevät. Jos sinne taas joskus päästään. Voi luoja, kuin huomaamatta kahden vuoden rajapyykki tässä lapsi projektissa on ohitettu ja kierrotkin alkavat jo 3:lla. Hiljaiseksi vetää...
Heippa! Mä sain taistella endodiagnoosini kanssa yli viisi vuotta. Nyt vihdoin viimein kesällä kättärillä leikattiin, vaikka ultrassa ei koskaan ole mitään näkynyt. Ja endoahan oli, mutta ei synnytyselimissä (ellei endo ole syy tuhoutuneeseen munanjohtimeeni). Olin itse niin helpottunut kun sain leikkauspäätöksen ja toivon, että sinäkin pääset varmistamaan endometrioositilanteen! Niin alidiagnosoitu sairaus :( Voimia <3
VastaaPoista