Lamaantunut. Se on sana, joka kuvaa parhaiten tällä hetkellä olotilaani. Olen myös hyvin väsynyt ja stressaantunut. Huomaan kuinka kroppani on jatkuvassa jännitystilassa. Aivan kuin hartiani vetäisivät magneetin tavoin koko ajan kohti kattoa. Nukkumaan mennessänikin joudun useaan kertaan aktiivisesti käskemään jokaisen lihaksen erikseen rentoutumaan...huomatskseni taas muutaman minuutin kuluttua olevani samassa jännittyneessa tilassa.
Hyviä hetkiäkin on, mutta ne ovat hyvin lyhytkestoisia. Saatan tulla työpäivän jälkeen hyvällä tuulella kotiin, mutta pienikin vastoinkäyminen tai väsymys saavat mieleni matalaksi hyvinkin äkkiä. Ennen vuodenvaihdetta (ennen amh-tuloksia) odotin innolla kaikenlaisia kissanristiäisiä kuin kuuta nousevaa ja tuntui hyvältä päästä tuulettamaan päätä ystävien kanssa. Nyt huomaan olevani entistä ahdistuneempi kaikesta...olinkin yli kolme viikkoa pääasiassa ainoastaan kotona ja tietenkin töissä. En nähnyt ketään, en käynyt missään...kirjaimellisesti yritin selvitä päivästä toiseen. Toisille kolme viikkoa kotona ei toki ole pitkä aika, mutta omalla kohdallani se on aika harvinaista. Nyt on kuitenkin luvassa lähiviikkoina taas paljon kaikkea sovittua menoa ja tarkoitus olisi kaikkeen osallistua. Kotiin jääminenkään tuskin on järkevää.
Ja toisaalta, se olisi myös itsekästä. Ihmiset ympärilläni (ketkä tietävät tilanteestamme) yrittävät kaikin tavoin piristää...on se sitten lenkkikutsulla, kahvittelulla, tyttöjen illalla, kukilla...minua todellakin ympäröivät ihanat tyypit ja perhe. Pahimmalta tuntuu se, ettei pysty antamaan MITÄÄN takaisin. Olen ennemmin tottunut olemaan kuuntelijan ja olkapään osapuolena...tämä rooli ei sovi minulle yhtään. On kamalaa olla se, joka tuottaa muille huolta ja murhetta..mikä on johtanut siihen, että myös yhteydenpito on jäänyt. Lähipiirini elää tällä hetkellä sitä elämää mitä itse toivoin ja olo on äärettömän yksinäinen...kun ei ole ketään, joka voisi ymmärtää edes pienen piirun verran tätä kaikkea.
Kevään aikataulua katsellessa voisi kuvitella sen kuluvan nopeasti, mutta välillä tuntuu kuin aika matelisi. Pelkään joka hetki, joka kuukausi...että amh laskee edelleen ja kesällä arvo on jo niin huono, ettei mitään ole tehtävissä. Joka kuukautiset kipeät vuodot tuntuvat joka kerta vaikeammalta kestää. Pyrin aktiivisesti unohtamaan kaiken tämän, jotta selviäisin niistä hetkistä kun tajuan kuinka huono tilanteemme on. Ei riitä, että kärsimme lapsettomuudesta, endosta ja kivuista, mutta nyt taistelu käydään aikaa vastaan. Hyvästi haaveille useammasta lapsesta, saatika ajatuksesta "iltatähdestä" sitten joskus. Muut ympärillä miettivät miten lapsia saa tulla niin monta kuin "sielu sietää"... Ja kyllä, olen kateellinen ja katkera. Ja ei, se ei ole minulta pois, mutta tuntuu siltä silti.
Mistä löytäisin rauhan tämän asian kanssa...miten saan kateuden ja katkeruuden katoamaan? Mistä löydän toivoa?
Moi! Löysin juuri blogisi ja vähän ehdin lukaistakin. Uusin päivityksesi kuulostaa aivan samalta kuin oma syksyni. Minulla on myös alhainen amh, siis 0,3. Tieto sai minut aivan täysin lamaantumaan kuukausiksi. En muista syksystä paljon mitään. Mielestäni ahdistukselle ja asioiden läpikäymiselle pitää antaa aikaa ja hyväksyä se, ettei jaksa aina olla ihmisten parissa eikä antaa heille mitään juuri tällä hetkellä. Luulisin, että rauha löytyy, kun aikaa kuluu ja asiaa käsittelee pikkuhiljaa. Toivoahan vielä on, kun teillä on vielä hoidotkin edessä. Jos pystyisi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Itsellä alkoi elämä voittamaan vuodenvaihteen jälkeen, kuukausia kestäneen ajatustyön jälkeen. Huonoja hetkiä tulee, mutta sieltä ihan loputtomasta lamaannuksesta olen noussut ylös. Tsemppiä teille tosi paljon!
VastaaPoistaKiitos kun kävit kommentoimassa! <3 Pahoittelut sinulle alhaisesta amh:sta ja vaikka tätä tilannetta en soisi kellekään meidän ikäiselle, niin lohduttavaa löytää joku joka on kokenut saman. Oma kestämisensä on ollut nimittäin pelkässä tahattomassa lapsettomuudessa...mutta tätä on ollut lähes mahdotonta kestää.
PoistaJa vaikka itse olen sen päätöksen tehnyt, että annan itselleni luvan surra ja vetäytyä, niin se on aina lohduttavaa kuulla nuo sanat joltain muulta. Että se on ihan okei.
En aio tänne synkkään jäädä, mutta aikaa kuluu jotta tän asian saa käsiteltyä edes jotenkin.
Jään seuraamaan myös sun blogia ja toivon teille kaikkea hyvää!! <3
Jännä kyllä, kuinka samanlaisia ajatuksia olen käynyt läpi. Vetäytynyt erilleen ystävistä, jotka elävät haluamaani elämää. Tuntenut itseni hyvin ulkopuoliseksi. Tuntenut omantunnon tuskia, kun olen se, joka tuottaa muille murhetta. Omalla kohdalla olen päässyt siihen ettei läheisten ihmisten perheet ja lapset häiritse, sillä olen aktiivisesti mukana heidän elämässään. Enemmän nyppii esim työkavereiden raskaudet tai eilen tuli taas pieni pistos kun Prismassa tuli vastaan KOLME viimeisillään raskaana olevaa minuutin sisään. Mistä niitä oikein sikiää? :) Lääkärini on muuten sanonut, ettei amh kerro kaikkea ja taso voi jopa vaihdella. Itsellä kuitenkin saatu jonkin verran soluja aina, kuulemma huomattavasti paremmin kuin amh arvo kertoisi niitä olevan. Mutta katsellaan kuinka käy! Minäkin jään seuraamaan blogiasi. Tsemppiä hoitojen odotukseen! <3
PoistaJep, nuo tunteet ovat varsin tuttuja, valitettavasti! :( Omalla kohdalla olen jotenkin hämmentynyt siitä, että lapsettomuuden alkutaipaleella en ollut muiden asioista kateellinen tai katkera...vaan se on hiipinyt osaksi minua ehkä viimeisen vuoden aikana. Toivon pian pääseväni tuohon tilaan, että läheisten onni ei kouraisisi niin pahasti...tuntemattomien ja puolituttujen raskauksille voin salaa näyttää keskaria! XD
PoistaJa toi amh arvo asia on itselle jotenkin niin vaikea hyväksyä ja siitä saatu tieto aika vähäistä. Tiedätkö yhtään kuinka nopeasti se oikein laskee? Onko sulle kerrottu "paljon on aikaa"?
Amh arvo on todella yksilöllinen. Lääkärini mukaan se voi pysyä samalla tasolla vaikka 10 vuotta, tai laskea radikaalisti lyhyessä ajassa tai jopa parantua hieman. Eli rehellisesti sanottuna kaikki on mahdollista. Ei voi tietää siis, mitä tapahtuu. Itse aloin heti tiedon jälkeen tuntea vaihdevuosioireita, onneksi taisin kuvitella ne paniikissa. Katsotaan, kuinka meidän arvoillemme käy!
PoistaVoi surku :( vinkiksi voin antaa, jos kovin murehdit sitä amh arvoa.. Niin sen voi ilman lähetettä cityterveydessä käydä mittauttamassa n. 90€ hintaan. En tiedä auttaako, mutta voisi vähentää stressiä. Itsekin aattelin käydä mittaamassa, koska muuten tuloksen saan kuulla vasta 4 päivää ennen häitämme, ja jos se on huono niin hyvää hääpäivää vain!:D
VastaaPoistaVoimia! Oletko kokeillut jotakin uutta harrastusta? Liikunnallista?
Hei kiitos tiedosta, pistän korvan taakse jos tilanne käy niin sietämättömäksi, että haluan asiaan varmuuden. Voi mä niin pidän peukkuja, että sulla ei ole sama tilanne. Mutta en kyllä usko! Tajuan todin, että sun tilanteessa haluaa varmuuden hyvissä ajoin.
PoistaSovin just ens viikolle lenkki treffit ystävän kanssa, eli pikkuhiljaa koitan aktivoitua! :) Ja boostaan itteeni kovasti vitamiineja! Jos tää vaikka tästä, pikkuhiljaa...