Keväinen aurinko paistaa ja lämmittää. Saa jopa välillä hymyilemäänkin. Sulaisipa jo tuo lumi pois ja poistaisi viimeisetkin jäiset tekosyyt teiltä, jotta pääsisi juoksemaan. Ympäri vartaloa on kerääntynyt syksystä saakka lisäkiloja ja olo on kamala. Kaikki vaatteet näyttävät järkyttävältä, jenkkakahvat puskevat housuista ja vatsa on kuin pallo.
Onneksi puhdistava kuuri on postissa tuloillaan ja sen myötä syöminen ja liikkuminen toivottavasti saadaan urilleen. Lisäksi äitini oli ostanut minulle viiden kerran hermoratahieronnan (2h per kerta). Tämä kokovartalo jännitys ja stressi toivottavasti helpottavat sen myötä! Tuskin siitä haittaakaan on. On ollut kovin rankkaa ja väsyttävää, kun hartiat ja niska ovat jatkuvassa jännitystilassa.
Alkuvuoden mustimman ajan jälkeen aloin voimaan paremmin myös henkisesti...piti ilmeisesti käydä pohjalla, jotta voi taas nousta ylöspäin. Mutta...lähiaikoina olen pohtinut kaikenlaisia oireita ja oireettomuutta kierron eri vaiheissa. Olen aina ollut kova hikoamaan, mutta ainakin viime kierron loppupuolella sain muutamana päivänä aivan järkyttäviä hikoilukohtauksia. Ja muutenkin hikoilua on ollut mielestäni enemmän. Välillä kun järjellä mietin, niin hikoilulle on ollut monessa tilanteessa hyvä syy ja esim. mieskin on kotona välillä valittanut kuumuudesta ja hikoilusta. En kai sentään hänelle ole voinut vaihdevuosia tartuttaa? Ehheh. Mutta kieltämättä ajatus mummotaudista ja sen oireista on nyt osa jokaista päivää. Ahdistaa ja saa surulliseksi.
Ovulaatio oireetkin ovat olleet vähäisemmät, vähemmän "eritteitä" ;) ja rintojen turpoaminen ja arkuus loistavat poissaolollaan. Kaiken kukkuraksi edelliset kuukautiset olivat aavistuksen niukemmat ja lääkettäkin kului vähemmän. Tiputtelua taisi olla kuutisen päivää ennen varsinaista kp 1. Oikeastaan luulen, että viime kierrossa en ovuloinut lainkaan. Vaikka eipä sillä kai väliä, kun ovulaatiot kohdallani ovat surkeita. Luulin näin olevan vain luomusti, mutta kävinkin Oma kannasta kurkkaamassa tietoja ja sain tietää inssi kiertossa progesteroni arvon olleen 12,2!! Kierto kuitenkin oli Gonal f avusteinen ja kaksi follikelia oli ovuloitunut!! Itku oli lähellä kun tuo tieto lävähti naamalle. Ei tää kroppa toimi edes lääkkeiden avulla. Tuli taas jotenkin sellainen tunne, että ei tästä mitään tule.
Tasan kaikki on alun jännityksen ja toiveiden jälkeen mennyt päin peetä. Ja suunta ei ota vaihtuakseen. Haluaisin vain jo hoitojen alkavan, tämä odotus on yhtä kärsimystä. Ehkä sitten kun viimeinenkin kivi on käännetty, voi elämä jälleen jatkua. Väsyttää.
Kovasti keväisiä tuulia sinne ja voimia <3
VastaaPoistaKiitos!!! <3 Sullekin, niiiiiiiin paljon toivon voimaa kevääseen. Oot kovasti mielessä! <3
PoistaHei Ellu!:) <3 Törmäsin tänään sattumalta blogiisi, kun googlettelin erinäisiä asioita..;) "Ihana" lukea blogiasi, kohtalotoverini ajatuksia... Ja eritoten tänään, kun tää niin ihana päivä jälleen koitti elämässäni, menkat👍
VastaaPoistaOon 32-vuotias, mieheni 45, ja lasta ollaan yritetty kohta kolme vuotta! Tasan vuosi sitten plussasin vahvat viikot Clear bluella elämäni ekaa kertaa, yhesti aiemmin kaks viivaa apteekin testiin( menkat tuli 2vkoa myöhäs sillon). Noh, clearbluen vahvat viikot ei kauan kestäneet, km rv9-10, ja senpä jälkeen ei oo plussaa pärähtäny... Nyt helmikuussa oli eka käynti naistenpolilla, oikea munatorvi oli laajentunu ja lapraskopia-aika ois toukokuussa... Lähes kaikki kaverit pikkusiskoa myöten raskaana.. Varmaan tuttua sinullekin nää tunteet.. Öisin tulee välillä herättyä paniikkiin, tai just sillon ku on nukahtamas.. Kiitos, kun jaat kokemuksiasi täällä blogissa!<3 Se helpottaa.
...ja ai niin, nuita lisäkiloja tullut täälläkin.. Ja sekös masentaa entisestään! Aattelin kans ite nyt keskittyä tähän kropan hoitamiseen ja unohtaa ovisten kyttäämisen, joo, helposti sanottu..
VastaaPoista