Tässä sitä ollaan. Keskellä koeputkihedelmöitys hoitoa. Lapsettomuutta tulee syyskuussa täyteen 3 vuotta, sitä voikin sitten juhlistaa samalla omien 30v. juhlien muodossa. Olin kuvitellut haluavani isommatkin juhlat, mutta tällä hetkellä ajatus ahdistaa. Ikäkriisiä pukkaa, kun se mummotautikin hiipuvien munasarjojen takia on oven takana.
Kuitenkin, ensimmäinen IVF hoito on nyt alkanut ja se tuo ainakin jonkinlaista toivoa. En usko, mutta toivon. Hyvin epätodennäköistä, että ainakaan ensimmäisellä kerralla onnistaisi...jos koskaan, kun näitä munasolujen laatuun vaikuttavia tekijöitä on useampi, siis todennäköinen endo ja hiipuvat munasarjat. Mutta nyt ollaan sillä viimeisellä tiellä...ainakin luulisin. En usko, että lahjasolut tai ainakaan adoptio ovat meitä varten. Vaikka ei sitä koskaan tiedä. Odotan kuitenkin "innolla" tätä hoitoa, sillä ainakin se antaa jotain viitteitä tulevasta. Ja jos hyvin käy, niin toinen hoito kerettäisi aloittaa vielä tämän vuoden puolella, kun lääkekattokin on ylitetty samantien. Tietysti toivon, että heti tärppäisi tai saataisi jotain pakkaseen, mutta pahimman tapahtuessa on sitten edes jotain positiivista.
Aloitin kesäloman aikana oman hormonitoiminnan lakkauttavan Synarela nenäsumutteen, joista ainoina oireina ovat olleet öiset hikoilupuuskat, tissien kutistuminen, turvotus ja huimaus. Eli sanoisin, että aika helpolla olen päässyt. Eilen pistin ensimmäisen Gonal F 300 ja sitä jatkan sumuttelun kera ensi viikon vielä. Samaisen viikon perjantaina tsekataan ultrassa tilanne ja JOS kaikki menisi kuten Strömsössä, olisi Ovitrelle irrotuspiikki viikonloppuna, punktio ma ja alkionsiirto ke! Tämä olisi siis ideaali tilanne, mutta aikataulu tietysti elää riippuen aiitä miten munasolut kasvavat.
Ultrassa eilen oli siis kaikki hyvin ja lääkäri oli positiivisesti yllättynyt, kun vasemmalta puolelta löytyi 6 kpl alkurakkuloita/soluja (vai mitä olivatkaan nimeltään). Nyt vaan toivotaan, että ne kaikki lähtisivät kasvamaan ja mielellään vielä lisää voisi tulla... Ja lääkäristä täytyy mainita, että oli kyllä hirmu kiva, tykättiin molemmat hänestä kovasti (oli meillä myös hoidon suunnittelukäynnillä). Ja hoitajathan siellä ovat olleet aina ihania.
Uskon, että aika tästä eteenpäin kuluu nopeasti ja varmasti lähempänä toimrnpiteitä jännitys ja pelko kasvaa. Yritän kuitenkin pitää positiivisen mielen. Ei kai tässä muu auta.
Moikka! Kommentoin joskus aiemminkin sun blogiin, koska ollaan ihan hassun samassa tilanteessa ja on kiva saada tällaista vertaistukea sun blogista. Mä täytin alkuvuodesta 30 ja myös tän lapsettomuuden keskellä ei oikein juhliminen innostanut. Kolme vuotta ollaan yritetty myös lasta ja viime syksynä mulla todettiin alhainen AMH 0,4. Siitä koeputkihedelmöitysjonoon ja nyt tänään alkoi eka ivf synarela sumuilla. Parin viikon päästä on eka ultra ja siitä alkaa myös conal f piikitykset ja punktio suunniteltu kuun vaihteeseen. Paljon en osaa odottaa, tuntuu vähän epätodennäköiseltä että tää vois onnistua, mutta toivon hurjasti onnea meille molemmille! Ja kiitos tästä blogista kiva seurata miten sulla etenee
VastaaPoistaVoi kiva kuulla, jos sulle on ollut "iloa" tästä blogista! Ja kuulisin hirmu mielelläni miten sulla hoito etenee/onnistuu :) Jos siis vaan jaksat käydä kertomassa.
PoistaKoitan nyt itse vähän aktiivisemmin kirjailla hoidon etenemistä, niin voi sitten seuraavilla kierroksilla vertailla tuntemuksia. Vaikkakin, toivon enemmän kuin mitään että meillä molemmilla tärppäisikin jo pian! <3 Tsemppiä hurjasti siis!
Sori mulla on kestänyt vastailla. Niin iloa olo ehkä väärä sana, mutta sellaista vertaistukea saa muiden blogeista tosi paljon, kun muuten tuntuu, että on aika yksin näiden asioiden kanssa. Mulla nyt Synarelat alkanut ja aika helpolla oon päässy. Mies kyllä sanoi että mielialat heittelee ja hermot menee hetkessä mutta muuten ei oikein mitään..
PoistaOnnea ja voimia hoitoihin! Toivottavasti kaikki menisi hyvin! :)
VastaaPoistaVoi kiitos! :) Sitä mäkin toivon...
PoistaMoikka! Meillä täällä menee ihan ok, tänään alkaa piikit, 150KY. En oikein oo mitään mieltä tästä hoidosta, jotenkin ahdistaa. Blogia tuskin tuun enää kirjottamaankaan :\ kuitenkin täällä seurailen teidän hoitoa :)Jännä että sulla oli jo jotakin elämää siellä, kun mulle sanoi että jos olis jotain niin ei välttämättä voitais aloittaa mitään :D mutta näähän on ihan yksilöllisiä ja mulla on puolet pienempi piikkiannoskin.. Synarelasta tuli tosi pahat päänsäryt, paino tippui, pahaolo ja mitähän vielä. Onneksi sä selvisit vähällä :) täällä seuraillaan! <3
VastaaPoistaJoo no onpa jännä, että meillä on niin eri lääkemäärät, oireet ja kaikki. Varmaankin johtuu ainakin osittain mun munmoutuvista munasarjoistani. Siksi heti hevosen annos lääkkeitäkin!
PoistaJa ne ultrassa näkyneet follikelit ovat siis ilmeisesti nimeltään antraalifollikeleita, joita sullakin on varmaan näkynyt. Jos oma hormonitoiminta ei oiskaan ollut sammunut ja isompia folleja ois päässyt kasvamaan, ei hoitoa ois voitu tehdä. Näin mä se ymmärsin.
Harmi jos et enää blogia kirjoittele, mut ymmärrän kyl täysin. Ois kiva kuitenkin kuulla miten teille käy. <3 Tsemppiä!
Se meidän lääkäri oli ihan mul*&u. Jouduin kysymään mitä siellä munasarjoissa oli ja sano että sitä mitä pitääkin. Kysyin että eli mitä?!:D niin sano että toimintaa ei ole, ei muuta. Äkkiä vaan ulos huoneesta, ei sieltä saanu mitään irti :D haha. Hoitajan käynti oli sitten kivempi!
PoistaVoi henmetti! Tosi kurjaa, että teille on sattunut tollanen lääkäri. Tää kun on henkisesti niin rankkaa touhua. Vastaisi nyt edes asiallisesti, kun kerran kysytään! Tollanen varmasti vaikuttaa omaan suhtautumiseen koko hoidon osalta, mieli ei varmasti ainakaan parane. Suututtaa sun puolesta! <3
PoistaNiinkuin kirjotin, meille taas sattui tosi kiva lääkäri, koko hoitohistorian mukavin. Saa nähdä mikä on huomenna ultrassa tuomio...saa nähdä tuleeko uni!
Varmasti jännittää! Tsemppiä! Ja tuu kertomaan sitten :)
Poista