Töissä.

Kaksi työkaveriani keskustelivat tänään toiselle pian tehtävästä ikävästä toimenpiteestä. Satuinpa taas juuri oivasti paikalle, kun naureskelivat, että " Joo, se on kyl pahempaa kuin synnytys! Mutta "Ellu", ethän sä siitä tiedäkään vielä mitään!" Tässä vaiheessa olisin (taas) toivonut, että maa olisi imaissut minut alleen. Erityisesti, kun toinen työkavereistani tietää tilanteestamme.

Olen työpaikallani huomattavasti muita nuorempi, muut työntekijät ovat 45v +...Näitä kommentteja lävähtää naamalleni harvakseltaan ja huomaan, että nykyään niiden kestäminen on tullut hankalammaksi. Minulta udellaan heti, jos olen juomatta kahvia, että olenko raskaana. Tekisi mieli huutaa, että en ole, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan. Niin, ja suurin piirtein suunnitellaan, että mistä saadaan paikalleni työntekijä, KUN jään äityislomalle.

Ihana entinen työkaveri oli muutama viikko sitten käymässä työpaikallamme ja heti nähdessään minut hymyili ja sanoi iloisesti: "Eipä taida vieläkään olla raskausuutisia, kun oot niin hoikkana ja nättinä!" Tiedän, että hän tarkoitti hyvää, mutta mielessäni mietin, miten paljon mielummin olisin turvonnut, pahoinvoiva...raskaana.

Lisäksi eräs pieni tyttö on jostain syystä lähiaikoina varmistellut minulta koko ajan, että "Eikö sinun masussa ole vauvaa? Onko sinulla kotona vauva?"...ja joka kerta vastaan hänelle hymyillen, että ei ole. Sisälläni pidättelen kyyneleitä..

Voin vain kuvitella kuinka paljon kaikenlaisia raskausuteluita meille alkaa tulla häiden jälkeen, sekä töissä että muualla. Varmaan hoitolasten vanhemmatkin ajattelevat, että onpa kummallinen tarhatäti, kun ei ole omia lapsia.

Tulipa mieleeni viime kesältä erään lapsen lausahdus, kun hän pohti mitä ryhmämme aikuiset ovat...yksi oli äiti kahdelle ja tuplamummikin, toinen oli äiti kahdelle...ja sitten "Ellu", mitä "Ellu" on? Ei mitään...se oli vastaus. Ja siltä minusta välillä tuntuu..

......

Ai niin, tällaiseen artikkeliin törmäsin tänään.
http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/No_koskas_te_lapsia_teette.aspx

"Lapsettomuushoidoissa oleva ihminen ei tahallaan ole hankala, järjestä itselleen poissaoloja ja tunnekuohuja. Hän on pitkälti muiden aikataulujen armoilla, voi olla henkisesti rikki eikä tarvitse hyväntahtoisiakaan neuvoja eikä vinkkejä."