On ollut vaikea kirjoittaa ja siksi blogin päivitys on jäänyt pitkäksi aikaa. Silti olen päivittäin lukenut muita blogeja ja seurannut tiettyjä keskustelupalstoja. Irti tästä lapsettomuudesta ei vain pääse. Se on saanut minut tiukkaan otteeseensa, eikä päästä irti. Osittain olen myös hirvittävän kyllästynyt tähän tilanteeseen...en millään jaksaisi elää tällaista elämää mitä se tällä hetkellä on. Teen itseni lisäksi onnettomaksi ympärilläni olevat ihmiset. Miehen, ystävät jotka tarvitsisivat minua ja vanhempani...kaikilla on varmasti myös huoli minusta.
Tunne, joka elää vahvana minussa on myös ulkopuolisuus. Olen ammattikasvattaja, mutta enhän oikeasti tiedä "mitään" lapsista, kun enhän minä ole äiti. Eihän sellainen nainen voi tietää mistään mitään. Vasta äitiyden jälkeen tietää, mitä elämä todella on. Tiedän olevani hyvä työssäni, mutta tunnen päivittäin lohduttomia surun tunteita siitä, etten ole kenenkään äiti. On katkeran suloista hoitaa ja välittää toisten lapsista...ovat he sitten hoitolapsia, ystävien lapsia, kummilapsia. Kun näitä lapsia kohtaan tuntee niin suurta rakkautta, niin miltä tuntuisi rakastaa ihan ikiomaa lasta? Minä en tiedä ja en ehkä koskaan tule tietämäänkään.
Muutama viikko sitten näin unta. Siinä olimme mieheni kanssa sairaalassa ja olin synnyttänyt lapsen. Muistan unesta enää sen, että minulla oli suunnaton tarve imettää tätä lasta. Herättyäni olin surullinen, sillä tunsin edelleen tuon tunteen, lapsettomuus tuntui sillä hetkellä hyvin fyysisesti. Sitä on vaikea selittää. Samana iltapäivänä kotiin saavuttuani romahdin täysin, kun uni yhtäkkiä muistui mieleeni. Olen yrittänyt ajatella jälkeenpäin, että se oli enneuni...että ehkä kuitenkin saisin joskus imettää omaa vauvaa.
Olimme vihdoin miehen kanssa Naistenklinikalla hoidon suunnittelussa ja suureksi yllätyksekseni meillä oli todella ihana lääkäri. Hän otti kaiken kertomamme tosissaan ja kävi jopa välissä konsultoimassa endometrioosiin erikoistunutta lääkäriä. Aloitan ensi viikolla pistokset (Gonal-f) kp 5 ja irrotuspiikiksi minulle määrättiin Ovitrelle. Ultraan pääsen viikon päästä maanantaina ja inssi mahdollisesti tiistaina tai keskiviikkona...tai sitten menemme tämän kierron vain ajoitetulla yhdynnällä. Se jää vielä nähtäväksi. Näitä inssejä tehdään siis 1-2, jonka jälkeen siirrymme IVF jonoon puoleksi vuodeksi. Itse toivoisin, että tämä eka inssi jo menisi sen verran kehnosti, että toista ei kannattaisi tehdä...sillä näiden välissä täytyy pitää taukokierto ja aikaa taas kuluisi...En millään jaksa uskoa, että tällä hoitomuodolla olisi meille apua...enkä halua hukata enää aikaa turhuuksiin, kun edessä on jokatapauksessa puolen vuoden odotus.
Olisin ihan vamis ryhtymään koeputkihedelmöityksiin samantien...olisi ihanaa ihan oikeasti uskoa ja toivoa, että voisin tulla raskaaksi. En edes voi kuvitella miltä USKOMINEN tuntuisi, puhumattakaan oikeasti onnistumisesta...sitä en voi edes miettiä. Kateudesta vihreänä olen lukenut blogisisarten onnistumisista, samalla tuntien aivan suunnatonta iloa ja onnea heidän puolestaan. Haluaisin itsekin niin kovin olla samassa tilanteessa...miten ihmeessä saan pidettyä pään kasassa ensi syksyyn?! Tunnen olevani täällä blogimaailmassakin ihan ulkopuolinen, kun muut ovat jo paljon pidemmällä hoitotaipaleella. Huoh, nyt on meilläkin yritystä jo 2 vuotta ja 3 kuukautta...ja loppua ei näy.
Kauhea sekametelisoppa tämä kirjoitus! :P
Meillä kävi tuuri, yksi inssi tehtiin ja nyt IVF jonosta päästään suunnitteluun jo tammikuussa. Toivottavasti teitä myös kuunnellaan jos tuntuu siltä että inssi ei tule tuomaan toivottua tulosta. (Itse olin siitä satavarma)
VastaaPoistaJuu täytyy toivoa, että kuuntelevat meidän toiveita. Olitteko muuten kuinka kauan siinä IVF jonossa? Tsemppiä tammikuulle, toivottavasti teillä tärppää pian! <3
PoistaHeh, meillähän tosiaan on samana päivänä ultrakin ja samassa paikassa :D meillä tehdään nyt toinen OI ilman taukoa kun on vain yksi munanjohdin, muutenhan kunnallisella vaaditaan hoitotaukokuukautta. Ja olen itse myös ammattikasvattaja! Apua, miten paljon yhtäläisyyksiä :D
VastaaPoistaOho!! Aikamoista! :D Oliko sulla muuten myös epäilty endoa vai muistanko väärin? Vitsit, et toivoisin että inssi onnistuis siinä ti tai ke...ajoitetut yhdynnät kun on NIIN nähty!
PoistaMeillä ainakin ois ollu lauantaina inssin aika kun to pistettiin irrotuspiikki :\
VastaaPoistamulla joo endo, leikkauksella diagnosoitu vuoooosien kipujen jälkeen!
Joo voipi olla, että jää vain haaveeksi. Mulla vaan on aika lyhyt kierto ja ovis normistikin ilman stimulaatiota kp 10-13...et jos vaikka kävis tuuri?! Heh, tuskin! :P
PoistaMulla normisti kp 14 ja nyt kp 10 oli ihan valmis folli. Noi pistokset ajottaa koko touhua.. Mutta voi varmaan riippua lääkäristä! Toivotaan parasta teille :)
VastaaPoistaMä oon ihan valmistautunut siihen ajotushommaan, ihan sama, kunhan vaan pääsee pian sinne ivf jonoon :D ei oo luottoa näihin kevyisiin hoitoihin niinku yhtään.. Uskon että 10 vuodessa olis tärpänny jos vika olis kevyt ;)
Joo siis ihan samat ajatukset mulla, että nyt vaan äkkii nää turhuudet pois alta. Siksi oikeestaan toivon inssin onnistumista, jotta ei sitten välttämättä tarttis ees toista tehdä vaan suoraan IVF jonoon!
PoistaAi meinaatko siis jos eka inssi tehdään niin toista ei sinulle tehtäisi? Vai..? Mulle kyllä oltais tehty tämä toinenkin vaikka ekassakin oltas päästy siirtoon asti:) ei välttämättä nytkään päästä, mutta inssihommat loppuu joka tapauksessa :)
VastaaPoistaSiis toi on vaan mun toiveajattelua, että yks riittäis...mut toisaalta lääkäri sanoi, että yksi TAI kaksi. Ja Ronjalle, joka oli ekana kommentoinu, oli tehty vaan yksi inssi. Eli ainakin toivonuksen esitän, mut varmaan kaksi tehdään.
Poista