Viimeisen polikäynnin jälkeen ei ole löytynyt oikein mitään kirjoitettavaa. Ajatukset seilaavat seesteisyydestä pohjamutiin, mutta onneksi keskittyen tuonne ensimmäisen puolelle. Tuntuu rauhoittavalta, ettei meidän vielä kuitenkaan tarvinnut lähteä hormonihoitoihin, vaikka toisaalta pelkään, että hukkaamme ihan turhaan aikaa kuukausi tolkulla...
Nyt sunnuntaina tunsin pitkästä aikaa tosi voimakkaat ovulaatiokivut (tai ainakin luulen niiden johtuvan siitä). Päätin tilata tulevia kiertoja varten ovulaatiotestejä rauhoittamaan omaa mieltäni. En saa mielestäni lääkärin sanoja siitä, että progesteroni arvo oli tutkitussa kierrossa hieman alhainen tai "olisi voinut olla parempikin". Mitä hemmettiä tuo edes tarkoittaa? Oliko ovulaatio tapahtunut vai oliko se vaan hieman heikko? Joo tiedän, oma vika kun en tajunnut kysyä, mutta ajatukset ovat joka kerralla olleet niin sekaiset (erityisesti viime kerralla), etten ole keksinyt yhtään kysymystä kun siihen on annettu tilaisuus. No, tämä kierto menee varmaan muutenkin hukkaan, sillä poden tällä hetkellä flunssaa, joka alkoi jo perjantaina. Tuskin kroppa on tässä kovinkaan valmis raskautumaan, kun ei se koskaan ennenkään ole ollut. Jotenkin toivoisin vaan niin kovasti...ja mieskin totesi viikonloppuna, että voi kun nyt tärppäisi. Hän ei ole koskaan ennen sanonut niin. Huomaan kaikesta miten paljon hänkin haluaisi ja toivoisi...on ihan eri tavalla tässä kaikessa mukana. Ihana mies.
Mutta kysymys tosiaan kuuluu, että toivommeko turhaan? Voisiko clomifeneista olla meille apua? Parantaisiko se ovulaatiotani? Olen kerennyt ajatuksissani niinkin pitkälle, että mietin josko ne minun munasolut on ihan paskoja. Ja siksi ovulaatiokin on heikkolaatuinen. Olen ymmärtänyt, että clomifen toimii aika hyvin esim. naisilla, joilla on monirakkulaisuutta munasarjoissa (PCO). Lukiessani keskustelupalstoja, on vaikuttanut siltä, että oman tilanteeni korjaamiseen ne eivät ole toimineet yhtä hyvin. Toki on niin, että aika näyttää ja turha on murehtia asioita etukäteen liikaa, kun ei niille itse voi juuri mitään. Mutta ei tällaisia asioita voi olla ajattelematta.
Olisi niin paljon tekemistä häiden saralla ja muutenkin, että on vaan pakko koittaa keskittyä niihin asioihin. Olen aloittanut puhdistuskuurin ja syön muutenkin ravintolisiä, joista olen lukenut olevan hyötyä raskautta yritettäessä. Lisäksi mies lopetti nuuskan käytön. Rauhoitan nyt omaa mieltäni sillä tiedolla, että voimme katsella tilannetta muutaman kuukauden ja jos epätoivo iskee, niin soitan klinikalla ja aloitamme hoidot jo suunniteltua aikaisemmin. Itseni tuntien näin tulee käymään, mutta toivotaan että ei tarvitsisi vaan pieni aarteemme ilmoittaisikin tulostaan. Sitä toivon...enemmän kuin mitään tässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti